Joet ja järvet

JOET JA JÄRVET

Vesi muovaa maisemiamme jokien, järvien ja erilaisten kosteikkojen muodossa, joista jokainen toimii elinympäristönä erilaisille ainutlaatuisille kasvi- ja eläinlajeille. Jokien juokseva vesi ja järvien seisova vesi tarjoavat molemmat kodin erilaisille tyypillisille lajeille, jotka ovat sopeutuneet näihin olosuhteisiin.

Makean veden ekosysteemeillä – jotka eroavat merivettä sisältävistä meri- ja rannikkoekosysteemeistä – on tärkeä rooli päivittäisessä elämässämme: ne ovat juomaveden, ravinnon ja kuljetusliikenteen lähde; ne hillitsevät tulvia ja kuivuutta; ne tukevat maanviljelyä ja puhdistavat vettä; sekä tarjoavat tärkeitä ympäristöjä vapaa-ajan vietolle ja koulutukseen.

Jokiimme ja järviimme kohdistuu kuitenkin lukuisia uhkia, kuten saasteet ja tekojärvien ja patojen rakentaminen. Erityisesti padot estävät kalojen liikkumista ja muuttavat monien jokien lajien elinympäristöä.

Monia makean veden elinympäristöjä ja niiden lajeja suojellaan EU:n luontodirektiiveillä, oikeudellisella kehyksellä, jonka kaikki 27 Euroopan unionin jäsenvaltiota on ottanut osaksi kansallista lakiaan

JOET JA JÄRVET

MAKEAN VEDEN ELINYMPÄRISTÖT

Euroopan makean veden elinympäristöt poikkeavat toisistaan huomattavasti ilmaston ja geologian perusteella. Pysyvät ympärivuotiset vesistöt keskittyvät pääasiassa Euroopan pohjoisiin ja Atlantin alueisiin, kun taas tilapäiset vesistöt, joita esiintyy vain osan vuodesta, ovat tyypillisempiä Välimeren alueen ilmastovyöhykkeellä. EU:ssa suojellaan yhteensä 20 erilaista makean veden elinympäristöä.

Joet

Joissa esiintyy laajalti erilaisia luontotyyppejä, joista EU suojelee kymmentä. Suojellut jokien elinympäristöt vaihtelevat kylmän veden boreaalisista (pohjoisista) joista ja korkealla vuoristossa olevista joista jokiin, joissa on kattava sorapohja ja uomia vedenalaisella tai kelluvalla kasvillisuudella.

Rantametsät ovat metsiä, jotka kasvavat joenvarsilla. Euroopassa tällaiset metsät voivat koostua erilaisista puu- ja pensaslajeista – kuten paju, leppä, jalava, saarni ja tamariski, alueesta riippuen – sekä oleanteripöheiköistä. Nämä metsät tarjoavat vesi- ja maalajeille kallisarvoista ravintoa, suojaa ja muuttoväyliä.

level_2_slide_1

MAKEAN VEDEN ELINYMPÄRISTÖT

Joet

level_2_slide_1

level_3_slide_1

JÄRVET, LAGUUNIT JA LAMMET

Järvet, laguunit ja lammet ovat seisovan veden elinympäristöjä, joissa elää monia maa- ja vesilajeja. EU:n luontodirektiivi suojelee kymmentä järvi- ja lampityyppiä. Nämä vaihtelevat suurista, syvistä järvistä mataliin laguuneihin ja tilapäisiin lampiin.

Järvissä, laguuneissa ja lammissa on usein paikallinen ja ainutlaatuinen biologinen monimuotoisuus, ja ne ovat useiden koti erilaisille kasvi- ja eläinlajeille, jotka ovat sopeutuneet seisovaan veteen. Näitä ovat esimerkiksi monnit (esim. Silurus aristotelis) ja euroopansuokilpikonna (Emys orbiculatis). Ne toimivat myös lisääntymispaikkana sammakkoeläimille, kuten vuoristokellosammakko (Bombina variegata) ja rupimanteri (Triturus cristatus). Järvet ja lammet ovat myös elintärkeitä elinympäristöjä linnuille, erityisesti pysähdys- ja lepäämispaikkana muuton aikana.

level_3_slide_1

JÄRVET, LAGUUNIT JA LAMMET

MAKEAN VEDEN LUONNONVARAINEN ELÄIMISTÖ

Euroopan sisämaan vesistöissä on satoja vesikasveja ja kalalajeja, mutta lisäksi laaja kirjo selkärangattomia, sammakkoeläimiä, nisäkkäitä ja lintuja, jotka ovat riippuvaisia näistä vesistöistä elinaikanaan. Veden ravintoaine- ja mineraalisisältö ovat tärkeitä tekijöitä sen määrittämisessä, mitkä lajit elävät näissä makean veden elinympäristöissä.

Vesilinnut, kuten ankat, hanhet, joutsenet, haikarat, flamingot ja kurjet, ovat riippuvaisia makean veden alueista ravinnon hankkimisen, lisääntymisen ja lepäämisen suhteen. Monet Euroopan vesilinnuista ovat muuttolintuja, esimerkiksi ruskohaikara (Ardea purpurea), joka lisääntyy Keski- ja Etelä-Euroopassa, mutta viettää talvensa trooppisessa Afrikassa.

Myös flamingo (Phoenicopterus ruber) lisääntyy EU:ssa. Noin 60 prosenttia flamingokannasta löytyy Välimeren alueen rannikon kosteikoista, ja niiden tärkeitä lisääntymispaikkoja löytyy Ranskan Camarguesta ja Etelä-Espanjasta. Flamingo muuttaa Etelä-Euroopan ja Pohjois-Afrikan kosteikkojen välillä, ja jälkimmäiset ovat tärkeä talvehdintaan ja eräänlainen ”hoitopaikka” flamingonpoikasille Euroopasta.

MAKEAN VEDEN LUONNONVARAINEN ELÄIMISTÖ

VESINISÄKKÄÄT

Euroopan joet ja järvet ovat koti myös useille nisäkäslajeille, kuten ikoninen saukko (Lutra lutra), majava (Castor fiber) ja vesikko (Mustela lutreola).

Läntinen vesikkokanta on pienentynyt merkittävästi 1800-luvun puolivälistä. Laji on jopa kuollut sukupuuttoon joissain Keski-Euroopan osissa sen jokien elinympäristöjen muutosten tai katoamisen myötä sekä koska se joutuu kilpailemaan Euroopan ulkopuolisen minkin kanssa.

Toinen harvinainen vesinisäkäs, pyreneidenvesikontiainen (Galemys pyrenaicus), elää vain Etelä-Euroopassa (Ranskassa, Espanjassa ja Portugalissa). Kontiainen suosii nopeasti virtaavia vuoripuroja, mutta sitä esiintyy joskus myös hitaasti virtaavista vesistöistä, kuten kanaaleissa, järvissä ja soissa. Valitettavasti kontiaisten määrä on vähentynyt tai se on kadonnut kokonaan joiltain alueilta.

level_5_slide_1

VESINISÄKKÄÄT

Euroopan joet ja järvet ovat koti myös useille nisäkäslajeille, kuten ikoninen saukko (Lutra lutra), majava (Castor fiber) ja vesikko (Mustela lutreola).

level_5_slide_1

level_6_slide_1

EUROOPAN MAKEAN VEDEN KALAT

Euroopan joissa on yli 70 kalalajia, joita suojellaan EU:n luontodirektiivin nojalla. Jotkut niistä ovat endeemisiä (löytyy vain tietyistä Euroopan joista), esimerkiksi hyppijätsingeli (Zingel asper) ja simppukiiski (Romanichthys valsanicola), jota esiintyy vain Romanian Argeșin alueella.

Jotkut kalat liikkuvat pitkiä matkoja. Esimerkiksi lohi tunnetaan pitkistä matkoistaan merestä ylävirtaan makean veden jokiin, missä ne lisääntyvät. Luontodirektiivi suojelee myös uhanalaista tonavanjokilohta (Hucho hucho) ja lohta (Salmo salar).

level_6_slide_1

EUROOPAN MAKEAN VEDEN KALAT

MITÄ EU TEKEE JOKIEMME JA JÄRVIEMME SUOJELEMISEKSI?

EU:n luontodirektiivien, jotka suojelevat uhanalaisia makean veden lajeja ja elinympäristöjä, lisäksi EU:n Water Framework Directive -vesidirektiivit (WFD) – jotka otettiin käyttöön vuonna 2000 – keskittyvät kaikkien EU:n pinta- ja pohjavesien tilan parantamiseen.

Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia on vastikään asettanut tavoitteekseen elvyttää vähintään 25 000 kilometriä EU:n joista vapaasti virtaavaksi vuoteen 2030 mennessä.

Euroopan vesitietojärjestelmä (WISE Freshwater) tarjoaa tietoa ja dataa Euroopan jokien, järvien ja pohjavesien tilasta, niihin kohdistuvista rasitteista ja toimista, joita suoritetaan vesiympäristön suojelemiseksi.